maanantai 25. helmikuuta 2013

Pissiä maidossa

Join päivällä ruuan kanssa maitoa. Se maistui siltä kuin se olisi seissyt pari päivää pöydällä. Isäntä osasi suurinpiirtein sanoa maun perusteella mitä lehmille on syötetty.

Liika urean määräkin maistuu kuulemma oitis. Ureaa erittyy maitoon joka tapauksessa - luomumaitoon vähemmän. Meniköhän se nyt niin, että ei-luomulehmille syötetään enemmän viljaa, mikä laittaa mm. munuaiset koetukselle. Näin ureaa menee verenkierron kautta maitoon enemmän.

Luomulehmille annetaan vain vähän viljaa. Lehmä kun on märehtijä - se tykkää syödä heinää, eikä viljaa. Ja nyt tämä alkaa kuulostaa alakoululaisen ainekirjoitukselta.


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kalle Palliton kuoli

Joskus käy niin, että äitilehmä ei jostakin syystä hoida vasikkaansa. Tässä tapauksessa se oli vieläpä polkenut sen päälle. Vahingossa.. tiedä häntä..

Yritin eilen juottaa ressulle maitoa, mutta ihan oli henkitoreissaan. Suihkutin tuttisankolla suuhun - jotain taisi jopa nieleskellä mutta ei paljoakaan. Yleensä vasikat juovat sillä voimalla, että hyvä kun sankosta saa pidettyä kiinni.

Kalle oli tarkoitus kuohia eli tehdä siitä palliton eli härkä. Testata, miten kesyn ja lutuisen härän siitä saakaan. Toisin kävi. Kalle oli nukkunut yön aikana pois. 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Maitoauto kävi viimeisen kerran

Tämä viikko on ollut historiallinen. Maitoauto kävi eilen viimeisen kerran - ainakin toistaiseksi. Tankkikin lähtenee viikon sisällä, ja lypsyasema on kaupan. Toki lypsyyn voi aina palata, mutta minusta tuntuu, että uudenlainen työnkuva ja uudet tehtävät vievät maajussini mennessään. Hän ei enää tahdo palata lypsyyn.

Ihminen, joka tekee suht säännöllistä kahdeksasta neljään työtä ja pitää viikonloput vapaata, ei vaihtaisi herkästi työkuviotaan maanviljelijän ja ainakaan lypsytilallisen arkeen. Siitä olen täysin varma.

Maatilan pyörittäminen jos mikä on kutsumusammatti. Oma viehätyksensä varmasti siinäkin on (vs. yrittäjyys ja sen hyvät puolet), mutta mutta. Työtä tehdään kotona ja seitsemänä päivänä viikossa. Aamuisin ja iltaisin. Päivällä on ehkä pieni tauko, mutta muuten työpäivä kestää aamukuudesta-/seitsemästä iltaseitsemään. Ja siihen päälle vielä kaikenlainen paperien pyörittely. Olen monet kerrat miettinyt, että missä vaiheessa maanviljelijä palautuu? Lomaa on noin 25 päivää vuodessa, mutta niitä ei voi pitää yhteen putkeen. Viikko siellä, toinen täällä.

Mansikit eivät ilmeisesti ole pahemmin olleet moksiskaan lypsyn loppumisesta. Viljaa on annettu vähemmän, joten maitoakin tulee vähemmän. Ja lehmien joukossa on vasikoita, jotka toivottavasti helpottavat isompien oloa maitoa imemällä. Toki lehmiä voi vielä satunnaisesti lypsää, jos oikein tukalat oltavat on.

Uutta kohti. Siitä myöhemmin.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Pilkkuja ja peltiä

Tuparemontti etenee. Seiniä maalataan, lattiaa laatoitetaan... On pohjamaalia, tavallista maalia, kuultomaalia...  Käteni ovat ah niin kauniissa kunnossa. Saumauslaasti tarttuu kynsinauhoihin, muu iho on maaliläikkien peitossa. Hiuksissa on valkoisia raitoja, ja jalkapohjat ovat mustat pölystä ja liasta. Silti mies pysähtyy vähä väliä luokseni ja puhuu kauniita.

Piipahdin eilen Sotkamossa Ihanashopissa. Etsiskelin piikkimattoa. Mukaan lähti kuitenkin sisustustuotteita. Kaikki sisustusihanuudet olivat vähintään puoleen hintaan. Purkkiin voi kirjoittaa liidulla, mitä se sisältää. Pilkullinen leikkuulauta lähti myös mukaan - pilkulliset (kirppis)astiat ovat heikkouteni peltipurkkien ohella.

Vielä jäi hampaankoloon sellainen lasinen rautareunainen teepussirasia. Myös paria naulakkoa/telinettä jäin miettimään. Yläkertaan rakentuu ompelu-askartelu-puuhastelunurkkaus. Kenties ne kävisivät sinne.


perjantai 15. helmikuuta 2013

Synttäriä

35 vuotta tuli tänään mittariin. Päivä alkoi sillä, että nukuin poikien sairastelun aiheuttamia univelkoja pois. Kymmeneltä vääntäydyin ulos peiton alta.

Päivällä kävin isännän kanssa kylällä asioilla. Teimme samalla tärskyt HK:n edustajan kanssa kahvilaan. Kiitos kaunis piposta ja kakkukahveista! Kasvispiirakkaa, brownie kera vadelmamansikkasorbetin ja kermavaahdon, punaista teetä... Ja paikkahan oli mainio Murunen.

Iltaohjelmassa piti olla jotain muuta kuin iltanavetta, mutta isännällä on niin paha migreeni, joten avuksi on lähdettävä. Jospa sen jälkeen ottaisin sihijuomaa kauniiseen käteeni, rojahtaisin sohvalle ja katsoisin televisiosta kaikki mahdolliset hömpönpömpät. Voice of Finland, jes!

tiistai 12. helmikuuta 2013

VIP-asiakkaita

Tänään opin taas jotakin uutta. Luomueläimet saavat VIP-kohtelun mitä tulee esimerkiksi teurasautokuljetukseen.

HK:n auto ajoi taas tänä aamuna pihaan. Kaksi eläintä lähti kyytiin. Hakijoille oli tullut kämmi - luulivat hakevansa ihan tavan elukoita. Sinne menivät luomut muiden sekaan. Nimittäin luomulla tulisi olla yksityiskarsina.

Joskus tavan lehmät (tai hiehot) ovat jopa kolmestaan samassa karsinassa. Siinä voi tulla sellainen rähinä, että mansikit menevät maitohapoille. Ja mikä olennaisinta: stressaantunut ja maitohapoille mennyt mansikki ei maistu hyvältä.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Raitista ilmaa

Tänä iltana lähdin navetalle a) auttaakseni, b) saadakseni liikuntaa ja raitista ilmaa sekä c) jonkun muun syyn takia.
Ohjelmassa oli lypsyaseman ja lattioiden pesu. Isäntä putsasi parret (elukoiden makuupaikat) ja kuivitti ne höylälastulla. Lisäksi juotettiin vasikat, pestiin tissirätit, katsottiin että elukoilla on sapuskaa ruokintapöydällä... Tähän meni kaikkinensa tunti. Pienen lämmön sai pintaan - ja sen paskanhajun. Siispä amme kutsuu.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Hätshii

Kamalasti tekisi mieli jatkaa remonttia ja touhuta muutenkin, mutta tautia pukkaa. Ja kun se ei iske kunnolla, niin se on sitten tätä kituuttamista eli pientä kuumeilua, pientä nuhaa ja kurkkukipua ja lihassärkyä. Ja väsymystä. Tätä on kuulemma liikkeellä kovastikin. Ja kestää pitkään, viikkotolkulla.

Noroviruskin kiertää talosta toiseen. Se voi pysyä meistä kaukana. Mutta päiväkodistahan se viimeistään kannetaan. Vatsatauti varsinkin pienten lasten kanssa on topkolmosen kärjessä. Valvot, otat oksennuskoppeja sankoihin (kaksi sairastaa yhtä aikaa), peset pyykkiä, virittelet väliaikaisia makuupaikkoja lattioille, rullaat matot pois... Ja yrität olla sairastumatta itse.

Isäntä on ollut koko viikon tässä pienessä flunssassa. Mutta työt on tehtävä. Elukoille ei voi soittaa aamulla, että en nyt pääsekään tulemaan. Ilmeisesti lomittajaakin on vaikea saada lyhyellä varoajalla - ellei jopa mahdotonta. Ja minuun ei ole vielä niin paljon luottoa, että voisin mennä yksin puuhailemaan navetalle. Tai no, kyllähän voin mennä sinne, mutta se menee kyllä ihan siivoiluksi ja höpöttelyksi.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Pientä pintaremonttia

Siitä se ajatus sitten lähti. Talon tupaa remontoidaan parhaillaan. Vanhat kaapit revittiin jo syksyllä pois, ja vanhan leivinuunin pinta hiottiin. Hopean värisen maalin (lakan?) alta paljastui upea uuni. Nappaan uunista kuvan myöhemmin.

Olen tällä viikolla maalannut tuvan ikkunan karmeja. Hommaa on vielä seinissä ja parissa muussa ikkunassa. Lattialle on laitettu laminaatti.

Eräs työmies on puolestaan sutinut eteistä. Siniset seinät peittyvät vaniljalla.

Yksi projekteista on keltainen lastensänky, joka löytyi yläkerran perimmäisestä nurkasta romujen alta. Aivan ihana. Se on tarkoitus maalata ja tehdä siitä kenties joku sohvantapainen tuvan nurkkaan.

Aivan täydellisen ihana lastensänky.
Sinisestä kuvasta huolimatta
karmit ovat nyt valkoiset.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Syksyn kohde oli Saksa

Teimme syksyllä Kainuun Pro Agrian järjestämän opintomatkan Saksaan. Kävimme muutamilla tiloilla, sekä Eurotier 2012 - näyttelyssä Hannoverissa. Messuilla kävi nettisivujen mukaan 160 000 vierailijaa neljän päivän aikana.

Eurotier-messualue Hannoverissa. Vastaavia halleja on
alueella ainakin kolmekymmentä.
Mielenkiintoinen tapahtuma, hyvin järjestetty ja ennen kaikkea hyvät tarjoilut, heh. Jokaisella osastolla oli tarjolla vähintäänkin kahvia, keksejä ja karkkeja. Lisäksi löytyi sämpylöitä, jäätelöä, makkaraa sekä muuta juomapuolta.
"Eksyimme" myös rahakkaiden munamiesten osastolle (joku munafirma), jossa oli ihan pöytiin tarjoilu. Siellä tehtiin ilmeisesti ihan kauppaa. Limpparit ilkesimme juoda - ei mennyt kauan aikaa kunnes tajusimme olevamme totaalisen väärässä paikassa.

Trimmattuja eläimiä (sonneja?) messuilla.
Onneksi messualue oli iso, joten käveltyä tuli puolentoista päivän aikana muutama kilometri - ja poltettua samalla messumässyjä. Alueella ajoi myös linja-autoja, jotka kuljettivat messukävijöitä kohteesta toiseen - ellei halunnut tai jaksanut kävellä.








Hemme Milch -tilan lypsykaruselli.
Lypsettäviä taisi olla jotain 600.
Hemme Milch valmistaa
mm. suklaavanukasta, nam.
Yksi vierailukohteistamme oli Hemme Milch. Idyllinen ja samalla hyvin ajan hermoilla oleva kotimeijeri. Puitteet olivat upeat ja tuotteet myös. Saimme maistella tilan juustoja, jukurtteja, vanukkaita, maitoa...

Tilavierailuille piti pukeutua suoja-asuun. Olimme kuin astronautteja. Kaikkeen sitä ihminen päätyykään! Meitä oli reissussa kaikkiaan reilu parikymmentä matkalaista. Ja kaikki muut olivat luonnollisesti alan ammattilaisia. Mutta se ei menoa tai fiilistä haitannut - ainakaan minun osaltani.

Jos ei ollut isäntä lähellä,
oli halattava vaikka puuta...
...tai patsasta Weser-joen varrella
Hamelnin pikkukaupungissa.



















Pari yötä majailimme pienehkössä Hamelnin kaupungissa. Paikka on ottanut kaiken irti pillipiiparitarinasta. Rottia on kaikkialla, aivan joka paikassa. Hotellimme aulassa oli mm. paljeteista tehty rotta.

Maalaismaisemaa Hampurin lähellä.


























Hampurin keskusta - ja ihanat joutsenet.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Uusi himo

Paha, paha. Tämä leipä on niin hyvää etenkin tuoreena, että annan anteeksi jopa tuotteen nimen kirjoitusvirheen.
Paha siksi, että näitä voisi syödä koko pussillisen kera oivariinin. Melkein parempaa kuin suklaa - menee hetkellisesti jopa ohi.
Leipää on muuten tarkoitus opetella paistamaan leivinuunissa. Isännällä lienee taito edes jollakin tavalla hyppysissä äitinsä oppien myötä.
Ja karjalanpiirakoita tehdään varmasti. Aah. Muistan, kun mummoni kävi paistamassa piirakoita lapsuudenkodissani. Sähköuunissa tosin. Mutta taivaallista herkkua ovat nekin.