torstai 29. elokuuta 2013

Allergiat hävisivät maalla

Unet aamutakin alla.

Kun viime syksynä tulin ensimmäistä kertaa käymään isännän luona, jännitin, kuinka tukossa olen. Olen nimittäin heinä- ja eläinallergikko. Silmiäni kutittaa, henkeäni ahdistaa. Niiskutan ja tirskun.

Mutta tässä sitä ollaan ja hengitetään. Keskellä eläintarhaa, maalla. Joko on tapahtunut ihme tai sitten olen siedättynyt. Siivota kyllä pitää lähes päivittäin, jotta saa pidettyä villakoiraläjät minimaalisina. Heinäallergian kanssa tuskastelin pari viikkoa heinäkuussa, mutta sekin hävisi kuin tuhka tuuleen.

Lämmin paikka lattialla.

Olin eräänä päivänä laskuissa ihan sekaisin, kun minulta kysyttiin, montako kissaa meillä on. Niitä kun tulee ja menee. Yksi on kesäkissana naapurissa - kuten aiempinakin vuosina. Sitä ei siis ole näkynyt moneen kuukauteen. Harmi ja Linda ovat nekin lähes koko ajan ulkona näin kesällä. Milli käy näyttäytymässä hieman useammin ja viihtyy muutenkin pihapiirissä.

Tuorein tulokas on Nelli (alias Tirppana). Ikää on nyt noin neljä kuukautta. Suloinen persoona. Tänä aamuna se istua nakotti aamupalapöydässä vastapäätämme ja kuunteli juttujamme aivan kuin niistä jotain ymmärtäen. Hetkeä aiemmin perheen tyttö oli etsinyt hiuspampulaa, kunnes kissanpentu oli tuonut yhden sohvan alta. Kyllä tavaroita kannattaa nimenomaan etsiä kissojen ja koirien kanssa. Nyt illalla pentu istui taas kanssamme ruokapöydän ääressä ja hauskuutti meitä unisuudellaan. Kissa pilkki pilkkimistään, nukahteli ja heräili ja yritti jostakin syystä pysyä valveilla.

Ja onhan tämä sankari ehtinyt matkustaa jollakin ihmeen kaupalla auton moottoritilassa 30 kilometrin matkan, ottanut siihen päälle kolmen tunnin unet ja tepastellut sen jälkeen muina kissoina kahvilaan. Olin lentää selälleni, kun kuulin puhuttavan sisään tulleesta kissanpennusta. Tuumasin vitsinä, että se on varmasti meidän kissamme...

Tässä vaiheessa kissanpentu oli vielä sylissä.
Sitten se kiipesi puuhun...
...ja jäi sinne. Isäntä joutui kiipeämään puuhun ja hakemaan pikku killin pois.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

"Anna kuolla sen, mikä hiljaa rämettyy"


Mind mapping.

Meillä ideat lähtevät yleensä lentämään kahvikupposen (tai viinilasillisen) äärellä. Tänä aamuna piti kaivaa paperia ja kyniä esiin, jotta edes osan ajatuksista sai pudotettua näkyville.

Isäntä teki viime talvena ratkaisun luopua lehmien lypsämisestä. Se on sitä perinteistä maataloutta, joka valitettavasti vähenee vähenemistään. Toisaalta, suuria robottinavettoja perustetaan. Onko suunta oikea? En tiedä.

Vaikka olenkin hypännyt liikkuvaan junaan, ei kokonaisuuden näkeminen ole ollut vaikeaa. Oikeastaan on ollut kyse uskaltamisesta ja ääneen sanomisesta. Se, mitä työstin tänään paperille, on jotain, mitä isäntä on suunnitellut jo vuosien ajan. Ja mitä kohti hän on rakentanut toimintoja joko tietoisesti tai tietämättään. Esimerkiksi navetta on tehty niin, että sen rakenteisiin on jätetty muutosmahdollisuuksia tyyliin "ehkä jonain päivänä tämän tilan voi ottaa siihen käyttöön".

Alitajunta, johdatus, intohimo, intuitio ja jopa rakkaus vievät meitä koko ajan eteenpäin. On meistä itsestämme kiinni, jarrutammeko vai tutustummeko lisää itseemme, asioihin ja mahdollisuuksiin.

Isännän isä on useasti kertoillut minulle ajasta, jolloin hän asui tässä tilalla. Olen saanut kuunnella ihania tarinoita, jotka ovat jättäneet jälkensä tähän maatilaan, sen rakennuksiin, huoneisiin ja jopa tavaroihin. Siitä kerron lisää joskus myöhemmin.
Joka tapauksessa, elanto hankittiin vuosikymmeniä sitten tavalla jos toisella. Oli lypsämistä, viljelyä, leivänpaistoa, torimyyntiä... Ja ovet olivat aina avoinna tutuille ja tuntemattomille. "Tämä oli semmoinen monitoimitila".

Tässä vielä Vesa-Matti Loirin kappale, joka yhä sykähdyttää, ja sopii tähän(kin) päivään.

maanantai 19. elokuuta 2013

Vene kukkii vihdoinkin!


Raahasimme keväällä isännän tekemän veneen talon edustalle. Ajatuksenamme oli, että se olisi kivan näköinen kukkapenkki kesällä. Ja vihdoinkin se sai väriä osakseen!

Kehäkukat puhkesivat kukkaan, samoin kuin karjalanneidot (muistaakseni ne olivat neitoja vaiko ruusuja?). Lisäksi veneestä löytyy muun muassa orvokkia, koristekurpitsaa ja sitä kessua. Ja taitaapa siellä olla pari tomaattiakin - katsotaan, miten ne kasvavat vaakatasossa. Olisi pitänyt tehdä veneeseen purjeet ja laittaa tomaatit tai krassit kasvamaan niitä tankoja myöten! Ideaa ensi kesäksi.


Kessua.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Keksintöjä ja tarinoita taivaan ja maan väliltä

Isäntä suunnitteli eilen illalla - ja kuulemma yöllä - laitetta, jolla saa laitettua verkkoaidan Naapurinvaaran laidunalueen ympärille mönkijällä. Verkkorullat ovat niin painavia, ettei niitä saa kuljetettua käsin. 

Mies rakentaa parhaillaan ensi kesän laidunaluetta kyytöille. Tolpat sinne on suurelta osin jo laitettu.

Pyllyt vastakkain sohvalla. Isäntä ideoi, minä keskityin ristikkoon.

Tänä aamuna kuuden aikaan mies pomppasi ylös kahvinkeittoon. Idea oli valmis. Herättyäni lähes neljä tuntia myöhemmin prototyyppi oli valmis. Siinä välissä hän oli jo käynyt mittaamassa strategiset kohdat mönkijästä Naapurinvaaralla.

Kun aamupala oli nautitti, lähdettiin testaamaan laitteistoa. Aivan liikaa energiaa rauhalliseen sunnuntaiaamuun! No, samalla kävisimme katsomassa kyytöt. Ja saisihan siellä raitista ilmaa.

Perille päästyämme isäntä reparoi mönkijän lavaa ja viritti siihen putkea jos toista pulttien ja muttereiden avulla. Sitten hilasimme aivan järkyttävän painoisen verkkorullan tankoon. Siinä se oli ja pysyi - ja jopa pyöri.

Säätämistä.
Verkkorulla pyörii kepin ympärillä.
Verkkorullia.

Kun mies ähräsi keskintönsä parissa, lähdin tutkimaan lähiympäristöä niinkin kaukaa kuin parinkymmenen metrin säteeltä. Luonnosta löytyy erilaisia symboleja, kuvia ja jopa tarinoita.

Toisinaan siellä on upeita yksityiskohtia, jotka tulee vain ohitettua kaikessa kiireessä ja tohinassa. Näyttäessäni ottamiani kuvia isännälle, hän tuumasi, että missä siellä on tuollaisia kukkia. Tuumasin, että nämä kukat suorastaan ympäröivät sinut äsken.

Itse pidän eniten taivaan, puiden ja kivien tarinoista. 6-vuotias esikoisenikin suuntaa usein katseensa ylöspäin ja etsii tarinapilviä; hyvin usein hän niitä löytääkin.

Kotka vai lohikäärme?
Joka tapauksessa se on lentämässä länteen.
Maantähti.
Erilaisuuden voimaa.
Kauneutta.
Upeita muotoja ja värisävyjä.
Enkelin jättämä viesti:
vaikka välillä on ryvettynyt olo, usko itseesi ja unelmiisi.
Aina ei tarvita sanoja.
Lapsuuteni lempikirjojen sankari Mikko Mallikas
kurkistaan vasemmasta alakulmasta.

Testattuamme rullanpyöritysvekottimen menimme kyyttöjen tykö. Ja kappas, saimme ne kiinni itse teossa. Ihmettelin, kun yhden kyytön kellonkalkatus kuului toisesta suunnasta kuin missä muut ovat. Jasminhan se siellä lymysi vattupuskien keskellä aidan toisella puolella. Oli ilmeisesti juuri pykässyt piikkilankojen välistä katkenneen/katkaisemansa poikkipuun kohdasta väljemmille vesille.

Samasta kohdasta neitiä ei tietenkään saatu ohjattua takaisin, vaan lauma päätti lähteä sinne suuntaan, mistä olimme juuri tulleet. Jasmin seurasi tietysti muuta porukkaa. Onneksi saimme sankarin aitojen sisälle seuraavasta veräjästä. Palasimme vielä paikkaamaan pakokohdan.

Kukkuu, minä täällä, aidan väärällä puolella.

lauantai 17. elokuuta 2013

Leirillä innovoimassa ja talkoilemassa

Nokipannukahvia.
Isäntä osallistui tällä viikolla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun yhteiselle innovaatioleirille. Minä olin lupautunut leirille talkoisiin. Leiri järjestettiin Sopentuvalla. Mukana oli kaikkiaan noin 60 osallistujaa, ehkä jopa enemmänkin.

Mahdollisuuksien mukaan minulla oli leiri-isännän lupa osallistua ryhmätoimintaan, mutta kyökin puolella ja kodalla riitti siinä määrin huisketta, ettei se ollut mahdollista. Toisaalta, ryhmään ujuttautuminen ja juonesta kiinni saaminen kesken leirin olisi ollut hankalaa.

Siitä, mitä mahdollisia innovaatioita leirillä syntyi, en vielä tiedä. Lehdistöä lienee vieraillut leirillä tänään, ja muutenkin järjestäjätahot raportoivat leirin annista myöhemmin.

Leiriläiset.

Meidän piti jättää lauantain ohjelma välistä, sillä isännän piti olla maisemanhoitotalkoissa Naapurinvaaralla. Talkooporukka (kiitos heille!) raivasi kolmen kilometrin matkalta luontopolut auki alueelta, missä kyytöt tulevat laiduntamaan parin vuoden päästä. Kesällä 2014 alue ympäröidään kuuden kilometrin pituisella aitauksella. Parhaillaan tehdään aitoja ensi kesän perinnebiotooppialueelle, joka sijaitsee melkein vastapäätä nykyistä aluetta tien toisella puolella.

Lisäksi kyyttöneidit kera Jaakko Kullan järjestivät meille kaiken kukkuraksi perjantai-illan kuntolenkin. Kun emme olleet käyneet toisten luona pariin kolmeen päivään, niin näin meidät sai vierailulle. Eläimet tietävät tasan tarkkaan, että aitojen väärälle puolelle ei saa mennä, ja ne tietävät tasan tarkkaan, että jos ne niin tekevät, ne tullaan ajamaan takaisin "kotiinsa". Jasmin suostui ainoana menemään mukisematta kotiin, mutta muu joukko teki rodeohyppyjä pitkin maita ja mantuja.

On uskomattoman hienoa, miten kyläläiset suhtautuvat näihin kesäasukkeihimme. Karkulaisia tullaan ajamaan aitojen sisälle yhteisvoimin. Kiitos jälleen kerran! Taidamme olla jo illanvieton velkaa kyläläisille... Ja kiitos innokkaalle Taika-koiralle, joka saapui kuin tilauksesta apuun. Kyyttöjen jallittamiseen meni saavuttuamme pari tuntia, mutta sitä, kuinka pitkään kyytöt olivat olleet karkuteillä, ei tarina kerro.

Tämä kynttiläpolku vei yöllä leirikodalle,
mistä raikui yhteislaulu.

lauantai 10. elokuuta 2013

Luomumansikka on vihdoin maassa!

Laatikoittain taimia.
Tarina menee kutakuinkin näin. Mansikan taimet oli tarkoitus istuttaa jo viime syksynä. Sadekesä esti kuitenkin suunnitelmat; se oli aiheuttanut vaikeuksia mansikan taimien kasvattajille. Kotimaisia taimia oli saatavilla heikosti. Ulkolaisia olisi saanut, mutta niissä puhuttiin olevan jotain juurikkatautia. Eikä luomutaimia saanut ulkomailta. Isännän mansikkaprojekti siirtyi siis talven yli.

Taimien piti tulla viime keväänä. Viljelijöillä oli kuitenkin ollut jälleen ongelmia. Taimipaakut olivat olleet  märkiä kesän jäljiltä ja kun kovat talvipakkaset tulivat, olivat paakut jäätyneet. Suurin osa taimista oli kuollut.

Tällä viikolla saapuneiden taimien oli tarkoitus jäädä talvehtimaan taimitarhalle, mutta ne tulivatkin meille ja suoraan peltoon. Kahden päivän aikana istutettiin yhteensä 14 000 biodynaamisesti tuotettua tainta. Onneksi oli apukäsiä - kiitos heille! Nyt sitten toivotaan lämmintä ja pitkää syksyä, jotta taimet juurtuvat hyvin maahan. Sade tulikin oikein sopivasti seuraavana yönä, kun taimet oli saatu aurinkoisina päivinä maahan.

Jos Luoja suo, ensi vuonna saadaan siis mansikkaa jonkun verran myyntiin. Kainuusta ei saa tällä hetkellä luomumansikkaa, ja kyselyjä on tullut jo nyt.

Mutta ennen kaikkea olen iloinen siitä, että isäntä on saanut toteutettua yhden unelmistaan! Taimirivejä on käyty ihastelemassa yhdessä ja erikseen.

torstai 8. elokuuta 2013

Avoimet laitumet Naapurinvaaralla!

Tässäpä tiedote tapahtumasta:

Avoimet laitumet Naapurinvaaralla Sotkamossa

Naapurinvaaran kauniissa perinnemaisemissa on mahdollisuus nähdä alkuperäisrotuja laitumella.
Torstaina 8.8. klo 17-20 Naapurinvaaran hakamailla on avointen laidunten ilta. Keskitalon katajakedolla laiduntaa kainuunharmas rodun lampaita, seassa on muutama suomenlammaskin. Koulun luona olevassa Meriläisen lepikkohaassa laiduntaa itäsuomenkarjan (kyyttö) hiehoja ja nuori sonni.

Kainuunharmas ja kyyttö ovat uhanalaisia suomalaisia alkuperäisrotuja ja niitä pyritään säilyttämään erilaisilla tuilla ja säilytysohjelmilla. Naapurinvaaralla eläinten omistajat kertovat eläimistä ja laiduntamisesta. Kohteille on opasteet Naapurinvaaran tieltä.

Naapurinvaara on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi ja valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Alueella on runsaasti arvokkaita perinnemaisemia (niittyjä, hakamaita, metsälaitumia). Naapurinvaaran kyläyhdistys onkin tehnyt aloitteen maisemanhoitoalueen perustamiseksi Naapurinvaaralle. Kylän viljelijät ja kyläyhdistys ovat tehneet runsaasti töitä perinnemaisemien säilyttämiseksi. Viime kesänä alueella oli WWF:n järjestämä talkooleiri, jonka puitteissa niitettiin ja raivattiin keskeisiä perinnemaisemia. Maisemanhoito vaatii sitoumusta ja innostusta kyläläisiltä, laitumella laiduntavat eläimet ovat maisemanhoitoa parhaimmillaan.

Lauantaina 17.8 klo 9 alkaen järjestetään raivaustalkoot kyyttöjen laitumella Naapurinvaaralla.  Talkoisiin toivotaan runsaasti osanottajia raivaamaan perinnemaisemaa luontopolun läheisyydestä. Mukaan kannattaa
varata ainakin työhanskat, myös raivaussahaa tai muita raivaustyövälineitä tarvitaan. Talkootarjoilu on luvassa.

Tapahtumat järjestävät Naapurinvaaran kyläyhdistys ja Maisemat ruotuun –hanke (Kainuun ELY-keskus ja Maa- ja kotitalousnaiset)
Lisätietoja: Naapurinvaaran kyläyhdistys puheenjohtaja Hannu Koski p. 050-4639689, hannu.o.koski@luukku.com
Aili Jussila, suunnittelija, Maisemat Ruotuun -hanke p. 050 3808209, aili.jussila@ely-keskus.fi

tiistai 6. elokuuta 2013

Leikkisä kyyttölauma kasassa

Kyytöt kuusimetsässä. Kaikki tallessa.

Naapurinvaaralla oli taas niin kaunista ja rauhoittavaa, että eihän sieltä olisi malttanut lähteä pois. Itikoita ei ollut oikein nimeksikään, ja iltapalaa sai kiskoa nassuun vattupuskista. Itse asiassa kävimme tarkistamassa muutaman päivän tauon jälkeen, ovatko kaikki kyytöt aitojen sisäpuolella. Ja olivathan ne.

Niin, isäntä on jo tolpillaan ja menossa mukana, tietenkin. Ilmeisesti mies sairasti kolmisen viikkoa sitten keuhkokuumeen ja potee nyt sen jälkitautia. Näin arveli lääkäri. Lääkekuuria on aina kortisonista antibiootteihin. Siihen päälle vielä röörejä avaavaa ventolinea. Toivotaan, että tauti taltutetaan näillä rohdoilla. Ja sairaslomaa on kymmenen päivää, mutta maanviljelijä ei sellaista termiä tunne.

Pylly vasten pyllyä pumpum.
Tytöt olivat juttutuulella.
Elokuinen ilta.
Kaunosielu.
Energiaa "pimeästä" kuusimetsästä.
Aurinko leikki kanssamme.
Paimenkoira Joppe oli tällä kertaa mukanamme retkellä. Se hyöty sankarista oli, että kyytöt tulivat oitis luoksemme koiran nähdessään. Ja mikä leikki siitä lopulta syntyikään! Hakeuduin jatkuvasti puunrunkojen luokse turvaan, kun tuntui, että kyyttölauma juoksee ylitseni mennessään milloin missäkin olleen koiran luokse. Kyytöt juoksuttivat koiraa ja se kävi aina välillä hakemassa turvaa jalkojemme juuresta. Toista ihan pelotti olla tyttöjen keskellä, kun isäntä käski sen mennä välillä maahan. Ja toisinaan se kellahti maahan selälleen kieriskelemään...

Muutama päivä sitten Joppe oli ollut laitumella ajamassa friisiläisiä toiselle laitumelle, mutta sille oli tullut helteellä kuuma ja se oli päättänyt mennä uimaan lähilammikkoon louskuttamaan vettä... Tämä koira on totta tosiaan paimenkoirien aatelia.

Joppe.
Lopuksi vielä todistusaineistoa siitä, että allekirjoittanut joutui eilen (isännän ollessa sairaalassa) viemään traktorin 20 kilometrin päähän pellolle. Ihan itse. Voi pojat. Isännän kaveri kävi ensin pudottamassa ylimääräiset härvelit pois traktorista. Pihdit siihen piti kuitenkin jättää. 

Sen verran tuli räpellettyä nappien ja nippeleiden kanssa, että olin saanut (jumissa olleen?) puhaltimen toimimaan pitkästä aikaa. Traktori kaipasi ilmeisesti naisen kosketusta. Sen sijaan vaihteistossa ei ole mitään logiikkaa. Sen uskallan sanoa ja vakuuttaa, että en ole turvallisuusriski liikenteessä. Siis vaihteita on periaatteessa 12, mutta loogisesti toimien niistä saa käyttöön vain noin viisi. Ilmeisesti tiedossa on vielä pari ajotuntia...

Julkisia teitä pitkin.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Raja tuli vastaan

Kaikessa surkeudessaan ei voinut kuin nauraa, kun oma rakas maajussini mutisi yöllä ensiavussa, että lähdetään kotiin. Kyllä tämä flunssa ohi menee.

Tauti alkoi lihassäryllä ja kovalla kuumeella kolme viikkoa sitten. Pari viikkoa sitten alkoi yskiminen. Pientä kuumeilua jatkui tänne asti. Ja väsymystä on ollut koko ajan. Terveyskeskuksessa on otettu kokeita, ja antibioottikuurikin syöty.

Eilen illalla isäntä meni niin tukkoon - ja paljasti ohi mennen yskineensä verta hakatessaan tolppia maahan aiemmin sinä päivänä - joten eipä ollut vaihtoehtoja kuin tilata ambulanssi. Yö vietettiin ensiavussa ja tänä aamuna mies pääsi osastolle. Mahdoton jupina kävi vielä siinä vaiheessa, kun hoitaja kantoi vaihtovaatteet puettavaksi. Sairaalaan olisi nyt vain kerta kaikkiaan jäätävä - myös maanviljelijän.

Huomenna otetaan lisää kokeita ja kenties viipalekuvataan keuhkot. Röntgenissä näkyi jo varjostuma. Keuhkokuume taisi olla lääkärin ensimmäinen veikkaus.

Ihan kamala huoli on toisen voinnista. Olen jo käynyt kaikki kauhuskenaariot läpi. Lapsesta asti olen jotenkin ajatellut, että sairaalaan mennään kuolemaan. Lähes aina, kun kävimme katsomassa sairaalassa jotakin sukulaista, hän kuoli pian sinne. Nyt yritän tsempata ja kääntää ajattelua myönteisemmäksi. Hyvä, kun on apua lähellä. Minä en enää uskaltanut pitää toista vastuullani.

Sitten ovat nämä tilan työt. Kyyttöjä pitäisi käydä katsomassa Naapurinvaaralla, mutta kun minä eksyn sinne metsään. Pitänee ottaa lankakerä mukaan? Toivottavasti isäntä saa apuja kavereiltaan. Ja toivottavasti kotipihan mansikit pysyvät laitumellaan.

torstai 1. elokuuta 2013

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella

Pari päivää sitten kehuin, kuinka kyytöt ovat reipastuneet. No, nyt on järki hävinnyt niiden päästä. Tai sitten sitä on ihan liikaakin.

Eilen neljä kyyttöä oli karkuteillä. Ilmeisesti olivat päässeet pois avoimeksi jätetyn veräjän kautta (opastuskylttejä tulossa pikapuolin). Isäntä yritti jallittaa kolmatta tuntia niitä takaisin laitumelle, mutta olivat aina kääntyneet portilta pois. Miehen piti lähteä muihin töihin, joten kyytöt jäivät aitojen ulkopuolelle. Parin tunnin päästä isännän tuttava soitti, että karkulaiset ovat nyt laitumella. Olivat odottaneet portilla ja hän oli päästänyt ne sisälle. Jotta näin.

Isäntä kävi vielä illemmalla katsomassa, että kaikki on hyvin. Kas, aamupäivän karkulaiset lymysivät puskissa, mutta yhdeksää ei näkynyt missään. Äsken tuli sitten soitto, että ne ovat Pekkilässä asti! Ilmeisesti linnuntietä matkaa on vain noin pari kilometriä. No, isäntä lähti äsken koiran kanssa paimentamaan ne takaisin kotilaitumelleen. Toivottavasti kyytöt eivät juoksuta toista hengiltä. Keuhkotauti alkoi kolmisen viikkoa sitten, eikä ole vieläkään lähtenyt. Yskää ja pientä kuumeilua on yhä. Lieneekö mykoplasmaa?

Mutta näyttää nyt vahvasti siltä, että paimenpoikaa on viritettävä alueelle viikonlopun aikana.