Iltapuhteita itikoiden seurassa

Siementä vakoon.

Niinhän siinä sitten kävi, että eilen illalla hikisen navetalla huhkimisen ja sen jälkeisen jääkiekkopainotteisen sohvalla lojumisen jälkeen ei suinkaan saanut siirtyä sänkyyn nukkumaan. Isäntä katseli ikkunasta ulos taivaalle ja tuumasi, että huomenna sataa vettä. Arvasin, että "käsky" kävi pellolle.

Istutuskaverinani oli isännän tytär, joten siinä me istuimme illalla puolikymmeneltä perunanistutushäkkyrän päällä ja sykäsimme siemenperunoita kuppeihin. Ei oo todellista, näin maalla vietetään lauantai-iltaa, kuului vastapäätäni. Mutta hyvä mielihän siitä lopulta tuli meille kaikille, kun 300 kiloa siemenperunaa oli saatu istutettua ns. hyvän sään aikaan.

Valmet valmiina lähtöön.

Perunanistutuskone.

Istutuskone takaa päin.

Isäntä oli saanut istutuskoneen ja Valmetin lainaan, joten laitteiston puolesta kaikki oli mallillaan. Oma traktorimme (nykyisin Jontikka) ei sovi tähän hommaan lainkaan, sillä siinä on niin leveät renkaat, jotka polkevat penkit sitä mukaa, kun niitä saa tehtyä.

Tuo istutuskonehan toimii niin, että se tekee samalla vaon ja peittelee sen. Sivuilla oleville ritilöille laitettiin puiset laatikot, mistä siemenperunoita noukittiin kuppeihin. Kupit ovat kiinni tuossa keltaisessa nauhassa, joka pyörii aika vinhaa vauhtia. Miehen rähmäkäpälöistä ei tähän hommaan olisi. Sen verran nopea ja näppärä tuossa istutushommassa sai olla. Traktorilla kun pääsi menemään tiettyä vauhtia; ei yhtään hiljempaa.

Koska lähtö pellolle tuli varsin äkkiä, ei siinä ehtinyt penkoa kaappeja hyttysmyrkkyjen toivossa. Niinpä ainakin minä sain osakseni arviolta 178 itikanpistoa ja tunnetusti ne kesän ensimmäiset patit ovat varsin mojovia. Nukkumaan mennessä etsin Bepanthenia, jota löytyi vain pienen tiristyksen verran. Sitten muistin kalevalaisen jäsenkorjaajamme suositteleman tuotteen, jota olen hölvännyt milloin mihinkin vaivaan. Tämä Coolment tehoaa totta tosiaan myös hyttysenpuremiin! Kiitos Oili!

Auttaa myös hyttysenpistoihin.

Mustanaamio.

Tänä aamuna isäntä oli herännyt vahingossa jo kuudelta ja lähtenyt lähes suoraa päätä pellolle. Aamupäivänavetalla käynnin jälkeen suuntasimme jälleen pellolle, missä vaot jo odottivat. Tällä kertaa kylvettiin porkkanansiemeniä. Tai sinnehän se isäntä jäi kylvämään pieneen vesisateeseen. Minä olin kuulemma liian hidas. Äkkiä, äkkiä, ennen kuin kovemmat sateet tulevat.

 Porkkanansiemeniä oli tuhat ja ne kylvettiin tarkkuuskylvökoneella. Porkkanaa tulee noin 25 aarin verran. Ja juuri saamani tiedon mukaan - kunhan tämänhetkiset sateet lakkaavat - alkaa sipulin istuttaminen. Siihenpä ei sitten olekaan mitään vempeleitä, vaan mullassa mennään kontaten tai millä tyylillä kukin nyt tahtoo edetä.

Siellä se myysää. 

Tuhat porkkanansiementä.

Tarkkuuskylvökone kulkee käsipelillä.

Ystävämme hämähäkki.

Viskurilla omat apilansiemenet talteen

Yli sata vuotta vanha viskuri.

No nyt on taas isäntä niin elementissään että. Mies tuli tänäänkin silmät loistaen ja kämmenet supullaan luokseni ja sanoi, että arvaa kulta mitä täällä on. Luulin, että siellä on vähintäänkin hämähäkki tai vielä pahempaa, sammakko, mutta siellä olikin siemeniä. Erilaisia siemeniä! Oli keltaista, ruskeaa, punaista, pientä, suurta, suipulaista, kämmekkää, himmekkää, hömmekkää ja mitä lie.

Laari, joka oli jo kuvan ottamisen hetkellä tyhjillään.

Muutama päivä sitten mies puuhasi apilansiementen parissa. Paras ja sopivan harvaan kasvanut apilikko puitiin viime syksynä ja siemen kuivattiin laarissa. Laarissa on tiheä verkkopohja, jonka läpi ilmaa puhalletaan alhaalta ylöspäin. Nyt se siemen sitten hangattiin siementupesta hankaimella.

Hankaamisen jälkeen massa on yhtä pölyä. Tämä massa puhdistetaan lopulta viskurilla eli vanhanaikaisella lajittelijalla. Viskurin alaosasta tulee ulos apilansiementä ja sivusta isompi siemen, joka otettiin talteen. Isommat siemenet ovat ketokasvien siemeniä. Ne kylvettiin tänään laitumille.

Apilansiemenen talteenottaminen on taloudellisesti kannattavaa. Kilo apilansiementä maksaa kaupassa 13 euroa. Lisäksi tällä tavalla apilan saa sopeutettua näihin kasvuolosuhteisiin; siitä tulee kannaltaan kestävää. Näin sanoi maajussini.

Viskuriin laitetaan päältäpäin hangattua tavaraa.
Viskuri toimi alun perin käsin veivaamalla, mutta joku on virittänyt siihen
sähkömoottorin arviolta 60-luvulla.

Tavaraa lentää viskurista ulos.

Apilansiementä.

Juhlat ottivat koville

Mahallaan.

Kovan onnen kisulimme Nelli täytti tänään kokonaiset 1 vuotta! Juhlat ottivat niin koville, että neiti simahti totaalisesti omalle tempur-sängylleen - sohvan aaltoilevalle selkänojalle - joka muotoutuu täydellisesti kissan kurveille. Ikkuna oli hieman auki, joten raitista ilmaa tuli nenuun. Ja voi miten aurinkokin lämmitti!

Asentoja oli monia ja lopulta sankari tippua muksahti tyynyjen päälle - ja jatkoi uniaan.

Kyljellään. 

Selällään. 

Tipahdus tyynyjen päälle.

Puumat poistuivat talosta

Lähtijät ja navettaan jäävät piti erotella toisistaan ennen kuin teurasauto saapui pihaan.

Tällaisena päivänä sitä toivoo hetken olevansa kirjanpitäjän puoliso. Eipähän tarvitsisi kyynelehtiä isännän työn puolesta. Teurasauto kävi hakemassa seitsemän vanhinta rouvaa viimeiselle matkalleen. 

Sen verran olen jo järkeillyt tätä teurastamisasiaa, että nämäkin lehmät elivät pitkän, 6-7 vuoden elämän. Sanoinkin niille tänään, että niiden elämäntehtävä on nyt suoritettu. Jotenkin aavistelin, että osa niistä tiesi päiviensä päättyvän pian. Etenkin Yrtistä ja Almasta huomasi, että niiden sonnivasikoiden puoli vuotta kestänyt kasvattaminen ja hoitaminen oli ottanut voimille. Yövalvomisia tuskin oli, mutta muuten äideistä oli kyllä imetty mehut pois.

 Mutta päivä oli surullinen, vaikka sitä kuinka yrittää ajatella lihantuotannon näkökulmasta. Sydän pitäisi osata kovettaa tällaisena päivänä. Erityisesti suretti, kun Alma ei olisi millään tahtonut lähteä. Kääntyi monta kertaa auton ovelta pois ja pyrkiytyi Kippari-vasikkansa karsinaan. Viimeksi tänä aamuna se kävi imettämässä poikansa. Iltanavetalla Kaisa huusi ja selvästi etsiskeli emäänsä.

Jaakko Kullankin pitää nyt keskittyä hurvittelemaan ikätovereiden kanssa, kun puumat poistuivat talosta. Vanhat rouvat osasivat ottaa ilon irti sonnista. Vaikka Jaakko Kulta ei yltänytkään astua rouvia, niin yritys oli silti kova - ja siitäkös rouvat nauttivat. Usein ne myös makasivat sonnin kanssa vieretysten ja nauttivat läheisyydestä.

Karjan vanhin Yssi lähdön päivänä.

Kyyti saapui.

Talvi levätty, nyt hommiin

Siemenperunoita varastoon.

Olen jo tässä jonkin aikaa tuumannut - kaikella lämmöllä ja positiivisuudella - ettei maalla ikänsä asunut maanviljelijä ole koskaan elänyt normaalia elämää. Hänellä ei ole mitään tietoa arjesta ja viikonlopuista, pyhistä, lomakausista ja tokkopa edes vapaa-ajasta. Nytkin mennään kesää kohti ja monille se tarkoittaa sitä, että kauan odotettu kesäloma lähestyy. Maatalouden parissa tahti vain kiihtyy kesää kohti. Mutta eipä mitä, talvihan tässä on jo levätty ja kasattu voimia kesään, heh.

Sipulia.

Isäntä on tilaillut eväsaineksia ympäri Suomea. Kasvamaan laitetaan perunaa, porkkanaa, lanttua, naurista ja sipulia, ruista ja kauraa. Luomumansikka laitettiin maahan viime vuonna, joten siitäkin on jo jonkinlaista satoa luvassa.

Mikäli säidenherra ja muut luonnonhenget ovat juonessa mukana, niin näitä kaikkia herkkuja riittää ihan myyntiin asti. Ravintoloilta on jo nyt tullut kyselyjä, joten kiinnostusta lähiluomuruokaan on. Tarkoitus on, että luomuruokaa voisivat ostaa meiltä ihan yksittäisetkin kuluttajat. Kanatarhaa tehdään parhaillaan pihalle, joten muniakin tulla tupsahtelee jatkossa siihen malliin, ettemme millään ehdi itse niitä syödä.

Apilansiemenet pitäisi kohta käsitellä. Siemenet ovat kuivurissa ja ne pitää ajaa apilansiemenhankaimen läpi. Sen jälkeen siemenet käsitellään viskurilla, joka on kuulemma semmoinen vanhanaikainen lajittelija. Apilikko puidaan syksyllä ja siitä saadaan omaa siementä. Vuosien mittaan siitä on muodostunut kestävä kanta tilan kasvuolosuhteisiin. Näin tuumasi isäntä.

Tolppakasoja.

Sitten on vielä tämä lempipuuhani eli aitojen tekeminen. Aitoja pitäisi ensinnäkin käydä läpi tässä kotona että Naapurinvaaralla. Routa on nostanut tolppia ylös. Aitojen tekeminen on raskasta hommaa. Onneksi mönkijällä pääsee ajamaan lähes kaikkialla, joten ihan jalkapelinä tätä työtä ei tehdä. Naapurinvaaralle pitäisi rakentaa ihan uutta aitaa muutaman kilometrin (?) verran - tämä määrä pitää varmistaa isännältä. Siihen aitaukseen tulee työntekijöitä eli kyyttöjä vasta kesällä 2015. Tämän vuoden kesätyöntekijät viedään Naapurinvaaralle muutaman viikon sisällä.

Verkkoaitaa.

Avajaisjärjestelyjä torstaita varten

Tipaskeskuksen toinen pääty. Kuva otettu maaliskuussa.

Joku aika sitten oli puhetta osuuskunnasta, johon itsekin kuulun. Osuuskuntamme, Hopeahiisi nimeltään, omistaa Tipasojan entisen kyläkoulun. Samassa pihapiirissä on kyläyhdistyksen kylätalo Tipsakka. Tämän palvelukeskuksen avajaisia vietetään nyt tulevana torstaina klo 13-16. Alussa on vähän virallisempi osuus, minkä jälkeen tarjolla on kahvia, suolaista ja makeaa. Ja tietysti tiloihin pääsee tutustumaan. Eli tervetuloa!

Osuuskunnan toimintaa on käynnistelty pikkuhiljaa. Varsinainen perustamiskokous pidettiin jo puolitoista vuotta sitten ja palikoita on kasattu sen jälkeen hitaasti mutta varmasti. Entinen koulurakennus on nyt remontoitu niin, että lämpöä ja juomavettä (ja tietysti myös käyttövettä!) on saatavilla. Paikkoja on siivottu ja järjestelty. Vielä on paljon hommaa, mutta tämä on onneksi sellainen projekti, mitä tehdään silloin, kun aika antaa myöten.

Ensimmäinen vuokralainen asettui taloksi keväällä: Kainuun Nuotta perusti ympäristönhoitotyöpajan, jossa tehdään YTY-töitä. YTY-työt ovat työllisyysmäärärahoin rahoitettuja ympäristönhoitotöitä. Lisäinfoa tästä löytyy esimerkiksi nettisivuiltamme www.hopeahiisi.fi.

Viime kesänä tiloissa majoittui MM-suunnistusväkeä. Edullista majoitusmahdollisuutta kannattaa kysyä isommallekin porukalle. Myös juhlien ja muiden tilaisuuksien järjestäminen onnistuu yhdessä kyläyhdistyksen kanssa. Kyläyhdistys vuokraa vasta remontoitua kylätaloaan.

Kauko maalaa pattereita.

Työt kesken ympäristönhoitotyöpajalla.

Leipää ja voita

Lämmintä leipää ja itse tehtyä voita - enemmän kuin laki sallii.

Minä tein voita. Oli siinä taas taajamatytöllä ihmettelemistä. Ei voi olla totta, siitä tuli voita! Aiemmin olen varonut kermaa vatkatessani, ettei siitä vain tule voita, mutta nyt sain vatkata mielin määrin!

Ostin kaupasta muutaman desin kuohukermaa puoleen hintaan. Isännän täti oli muutamaa päivää aiemmin maistattanut meillä tekemäänsä voita. Niinpä sitä piti minunkin tehdä heti, kun Elsa-täti tuli seuraavan kerran kylään.

Kermaa pitää ensin vatkata niin kauan, että siitä erottuu piimä. Sitä alkaa pikkuhiljaa muodostua vadin pohjalle. Nestemäisestä kermasta on tässä vaiheessa tullut ihan munakokkelin näköistä mössöä. Sitten neste tiristettiin mössöstä puukapustaa käyttäen. Enimmät piimät kaadettiin erilleen ja tilalle laskettiin kylmää vettä. Sitten mössöä tiristeltiin ja tiristeltiin ja heitettiin liiat nesteet pois. Lopulta seokseen laitettiin suolaa ja voi oli valmis. Kermaa taisi olla neljä desiä ja siitä tuli 200 grammaa voita. Tällä tavalla olisi helppo tehdä vaikkapa maustevoita; laittaisi yrttejä sekaan. Tai valkosipulia - nam! 

Piimä erotellaan voista.

Voita tuli juuri sopivasti 200 gramman rasiaan.

Koska mentorimme, Elsa-täti, oli juuri sopivasti kylässä silloin, kun leipätaikina oli valmistumassa, pyysimme häneltä oppia lihakukon valmistamiseen. Jääkaapissa oli luomuperunoita ja sianlihaa. Niistä tulikin mainio sisältö. Kukko sai olla 300-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia. Leipien paistoaika oli noin tunti.

Leivät onnistuivat edelliskertaa paremmin. Taikina kohosi hyvin, ja muutenkin siitä tuli tanakampaa. Suolaa laitoimme tuplasti enemmän. Nyt on taas juuri tekeytymässä ja huomenna leivotaan leipää!

Lihaperunakukko.

Tuoreita leipiä.

Lähipiiri on innostunut leipuripuuhistamme sen verran, että vanhankansan vinkkejä ja välineitä on tippunut meille harva se päivä. Yhtenä päivänä oli pöydälle ilmestynyt linnunsulka. Sillä on helppo putsata pöytä jauhoista, ja tottahan se on. Seuraavaksi tuli hierrin, jolla hämmentää leipätaikinaa. Ja tiesittekö muuten sitä, että merisuolan avulla voi testata, onko leivinuunin arina liian kuuma leipien paistoon. Kun merisuolaa ropsauttaa arinalle ja jos se ritisee, niin arina on liian kuuma.

Sulka ja hierrin.