torstai 31. heinäkuuta 2014

Lampaiden siirto

Syntiniemen lampaiden ystäville tiedoksi: lampaiden siirto-operaatiota yritetään tänään torstaina. Ruoka alkaa käydä vähiin Syntiniemessä, ja uusi laidunalue odottaa jo kesätyöntekijöitä luokseen. Eläinystävien uusi työmaa sijaitsee Naapurinvaaran koulun "yläpuolella".


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Separoija kävi kylässä

Kuiva-aine.
Minä en oikeastaan osaa kirjoittaa tästä aiheesta yhtään mitään. Mutta meillä siis kävi lietteen separoija. Separoinnissa lietteestä erotetaan erilleen kuiva-aine ja neste. Näin lietesäiliöön jää runsaasti lisätilaa ja lietelogistiikka muodostuu edullisemmaksi. Näin lukee Reiskoneen nettisivuilla. Sieltä löytyy muutenkin runsaasti lisäinfoa aiheesta.

Separoinnin jälkeen neste jää siis lietesäiliöön ja kuiva-aine tulee separointikoneesta ulos erilliskasaan. Isäntä tuossa kertoi, että kuiva-aine on pääosin sitä, mitä lehmä on syönyt eli meidän tapauksessamme heinää. Kuiva-aineessa on myös fosforia ja kalia, mitä erityisesti mansikka tarvitsee sadontuotantoon. Typpi jäi puolestaan siihen nesteeseen. Typpeä ei kaivata mansikkamaahan, koska se kasvattaa vain lehtimassaa mutta ei satoa.

Isäntä tuntui ainakin olevan ihan liekeissä asiasta; hyvä ettei hypännyt kuiva-ainekasaan. Kaikkiaan operaatioon meni aikaa muutama tunti. Ensin liete piti sekoittaa, minkä jälkeen Savelan Tero ryhtyi hommiin.

Osa kuiva-aineesta menee lannoitteeksi tulevaan mansikkamaahan ilmeisesti jo tänä syksynä.



Koko satsi, mitä muutamassa tunnissa saatiin lietesäiliöstä kasaan.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Hötäkkää ja lötköilyä

Mansikkashow alkaa olla siinä pisteessä, että erityisesti isännän on aika keskittyä pikkuhiljaa muihin töihin. Nyt alkuviikosta olisi vallan hienoa, jos löytäisimme muutaman itsepoimijan vieraaksemme. Kilohinta kerätylle mansikalle on 3 euroa. Pienempien mehumarjojen joukossa on myös isoja mollukoita, joten kannattaa tulla poimimaan. Yhteyttä voi ottaa numeroon 040 5919 836. Viestiä voi laittaa myös facebookin kautta.

Loppuviikosta ryhdymme ajamaan rivivälejä, kitkemään penkkejä ja poistamaan rönsyjä. Rivivälien apilikko on toiminut hyvänä kosteuttajana. Aamukasteet on kuljetettu maahan, joten senkään vuoksi mansikkapenkkejä ei ole tarvinnut kastella kertaakaan tänä kesänä. Mansikkapenkeissä kulkee tihkutusletkuja, mitä kautta kastelu onnistuu jos on tarpeen.

Lampaat ovat laiduntaneet Syntiniemessä jo useamman viikon. Olemme saaneet mahtavaa palautetta ja kiitosta näistä Sotkamon kylän kesävieraista. Niitä on käyty tervehtimässä runsain joukoin päivittäin. Lampaat ovat Syntiniemessä vielä tulevan viikon, mutta sen jälkeen ne siirtyvät hoitamaan Naapurinvaaran perinnebiotooppimaisemaa. Parinkymmenen hehtaarin alue sijaitsee Naapurinvaaran koulun yläpuolella. Sielläkin voi käydä retkeilemässä. Tosin alue on isompi kuin Syntiniemi, mutta kyllä lampaat sieltäkin löytää. Kyyttöjä emme tänä kesänä vie Naapurinvaaralle, vaan ne laiduntavat täällä kotitilalla. Jos kyytöt kiinnostavat, niin niitä voi tulla tervehtimään tänne Tipasojalle.

"Mamma" Syntiniemessä illanhämyssä.
Lampaat seurasivat meitä portille.
Nyt tiistaina meille tulee separoija Reisjärveltä. Isännän tuttava erottelee laitteellaan naudan lietelannasta kuivan aineen, mikä otetaan sitten kasaan ja kompostoidaan. Ensi keväänä sillä perustamislannoitetaan tulevat mansikkamaat. Mansikkaa on siis tarkoitus laittaa lisää kasvamaan. Mutta tästä tiistain operaatiosta laitan kuvia sitten tänne blogiinkin.

Mutta on tässä kaiken hötäkän keskellä ehditty myös rentoutua. Olin poikieni kanssa muutamana päivänä Hiukassa uimassa. Hiukan hiekkaranta sijaitsee aivan Sotkamon kylällä pesäpallostadionin kupeessa. Isäntäkin kävi parina päivänä rannalla, mutta vielä on harjoittelemista, mitä tulee lötköttelyyn. Mies makasi keskellä arkipäivää rannalla. Kysyin, että tekeekö tiukkaa maata siinä? Vastaus oli että kyllä tekee. Lopulta hän kuitenkin nukahti siihen hietikolle. Tänä sunnuntaiaamuna oli kello soimassa jo kuudelta. Miehen oli tarkoitus lähteä äestämään peltoja. Yöllä hän oli kuitenkin laittanut herätyksen pois ja heräsimme lopulta vähän ennen yhdeksää. Ei mennyt kuulkaas montaakaan minuuttia, kun alkoi mutina ja jupina pitkään nukkumisesta. Armollisuusharjoituksia jatketaan.

Rantaleikkejä.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Minä ja hän


Tämän maajussin morsiamen koeajo on edennyt siihen pisteeseen, että kihlajaisskumpat juotiin mansikkapellolla sunnuntaina. Onnellisia olemme!

Poks!



sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Päivän sana on mansikka

Penkkien väliin ilmestyi apilaa.
Mansikkatohinat ovat paraikaa menossa. Herkkuja on poimittu jo kohta viikon verran. Onneksi meillä on käynyt myös itsepoimijoita, joten ihan joka päivä ei ole tarvinnut kyykkiä pellolla. Viikko sitten meille tuli pari kesätyöntekijääkin, mutta heti kättelyssä sattui ikävä tapaus ja toinen heistä putosi hevosen selästä sillä seurauksella, että hänen piti lähteä kotiin toipumaan. Siispä mansikoita on nyt kerätty omin voimin.

Keräämään voi tulla tulevalla viikolla. Osa mansikasta on vasta kukalla, joten mollukoita kasvaa ja kypsyy koko ajan. Itsepoimintahinta kilolle on 6 euroa. Valmiiksi poimittuna 5 kilon laatikon saa hintaan 40 euroa.

Iloksemme myös luonnonhenget ovat touhussa mukana. Mansikkapenkkien väliin on ilmestynyt apilaa. Isäntä kertoi, että apila sitoo ilmasta typpeä ja lannoittaa näin samalla maata ja mansikkaa. Miljoonat kastemadot puolestaan kuohkeuttavat maata sen minkä ehtivät. Kiitos, kiitos, kiitos!

Ai niin, Sormulan luomutila löytyy nyt myös facebookista. Saa tykätä!

Arvokas työntekijämme.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Mansikat ja rikkaruohot vilisevät silmissä


Kyllä sillä isännällä oli housut jalassa, vaikka äkkiseltään katsottuna näyttää ihan alastomalta.
 Tämä päivä on oltu pellolla. Aamupäivä meni mansikkapellolla, iltapäivä juurikaspellolla. Mansikoita kerättiin tänään kolmisenkymmentä kiloa. Huomenna niitä voi ostaa Teppanakeskuksella, missä esitetään Risto Räppääjää Kajaanin harrastajateatterin voimin. Mansikoita saa siis siitä kioskista, mistä löytyy muitakin väliaikaherkkuja.

Isäntä on myysännyt porkkanapenkkien kimpussa päivittäin. Minut houkuteltiin mukaan tänään. Ei se kuulkaas ole ihme, että luomusta pitää maksaa hieman enemmän. Helppohan se olisi ajaa myrkyt maahan ja katsoa, kun rikkaruohot kuolevat. Nyt penkit on pitänyt käydä kyykkien läpi. Ei tarvitse harkita kuntosalille lähtemistä. Sen verran on koko kroppa ja pälli koetuksella. Paarmat antavat oman mausteensa touhuun. Hölväsin tänään coolmenttia jalkoihin ja se tuntui tehoavan.

Porkkanapenkeistä on kiskottu pois jauhosavikko. Minkä takia tällainen kasvi on pitänyt keksiä, kun tämä pitää kiskoa pois, manasin pellolla. Siihen isäntä sitten, että kasvista on se hyöty, että se varjostaa sopivasti ja koska sillä on niin paksu juuri, se myös kuohkeuttaa maata. Jassoo. Ja se on yksivuotinen kasvi. Ja se pitää ottaa sen takia pois, että se lisääntyy nopeasti. Nämä seikat jäivät mieleeni. Ja isäntä tuossa juuri kertoi, että kyse on jauhosavikasta. Ei jauhosavikosta.

Selfie.
Timmy oli pellolla mukana. Välillä piti käydä varjossa huilaamassa.
Tämän päivän satoa.
Rasioita.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hoitopalvelu pelaa

Juhla ja kolme hoidokkia.
Kyyttömammoja on hauska seurata. Tänään oli Juhla ottanut hoitovastuun itselleen ja kuljetti mukanaan neljää piiperoista - yhtä omaa ja kolmea vierasta. Lieneekö kyytöillä joku yya-sopimus; se hoitaa kenellä on halua, kiinnostusta ja voimia. Mammat saavat nimittäin juosta laitumella pitkät pätkät päivän aikana. Sen verran vilkkaita vasikat ovat.

Arvasin, että Jutan Lotta-tyttönen on yksi noista hoidokeista. Jutta ei edelleenkään imetä vasikkaansa. Olemme yrittäneet ohjata vasikkaa tissille, mutta emä kääntyy pois. Kun Lotalle viedään aamu- ja iltapala, niin emä tulee toisinaan veräjälle nuolemaan vasikkaansa. Toisinaan se makoilee olkien päällä. Tosin tänään kävi mielessä, että jospa nämä muut imettävät kyyttömammat ovat ottaneet Lotankin ruokahuollon kontolleen. Tänäänkin Lotta katseli vierestä, kun Juhlan oma vasikka imi maitoa napaansa. Eikä Juhla tuntunut olevan moksiskaan, vaikka ympärillä parveili muitakin vasikoita.

Lottaa on tosiaan käyty juottamassa jo parin viikon ajan. Se tuntee nimensä ja usein laitumelta kuuluu möööö, kun se näkee jonkun astelevan laidunta kohti punainen tuttisanko kädessään. Sitten se juoksee veräjälle odottamaan ruoka-annoksensa saapumista.

Juhla ja neljä hoidokkia.
Tämä vasikka on niin sonnin näköinen.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Nyt punastuttaa!


Viime päivien lämmin sää alkaa tuottaa tulosta eli mansikat kypsyvät hyvää vauhtia. Isäntä kiikutti ensimmäisen (havaitun) luomumansikkamme reilu viikko sitten luokseni, kun olin ajamassa nurmikkoa. Mansikka oli puoliksi syöty ja vähän raakakin, mutta sain siis syödä sen, mitä siitä oli jäänyt jäljelle. Ja mansikkaa ei siis ollut suinkaan syönyt rastas, vaan ihan isäntä itse. Äsken sain suuhuni muutaman kypsän ja kokonaisen mollukan - nam!

Eli luomumansikkaa, lajiltaan polkaa, on hehtaarin verran. Taimet tekevät nyt ensimmäisen satonsa, joten on hyvin vaikea arvioida, kuinka paljon mansikoita tulee. Mansikoista voi kysellä isännältä numerosta 040 591 9836. Jos ääni ei heti vastaa, niin kannattaa laittaa tekstiviesti, niin otamme yhteyttä. Puheluja tulee normaalistikin päivän aikana useita, joten siksi kannattaa laittaa vielä tuo tekstari, niin puhelu ei huku muiden vastaamattomien joukkoon.

Mansikoita saa tulla poimimaan itse. Halutessaan niitä voi ostaa valmiiksi poimittuna.

Ja äsken muuten syntyi yhdeksäs kyyttöpiiperoinen. Kaimani Johanna tupsautti maailmaan tytön! Tyttöjä on nyt viisi ja poikia neljä. Hyvin on Jaakko Kulta touhunnut typyjen kanssa; haaremissa oli viime vuonna 12 tyttöä ja niistä yhdeksän on poikinut.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Munia odotellessa

Tässä vielä muutama kuva kanatarhalta. Koirat ovat kovin innokkaana menossa paimentamaan näitä höyhenasuisia kavereita. Portilla ollaan kuonot ja nokat vastakkain harva se kerta.

Nyt meillä on siis kuusi kukkoa ja parikymmentä nuorikkoa, joilla on ikää 1,5 ja 3 kuukautta. Munia odotellessa! Munista on jo nyt tullut kyselyjä. Sitten kun niitä alkaa tupsahdella, niin toki niitä myydäänkin. 

Nämä kanat saavat elää vapaasti ja niillä on virikkeitä tarjolla. Ja ne syövät luomuravintoa. Sitä ei sitten tiedä, saako kananmunille koskaan mitään "luomuleimaa", mutta luomumunina minä niitä pidän.

Enkö millään pääsisi kanatarhaan? kysyy Joppe.
Minäkin tahtoisin sinne, anelee Juri.
Kukot laajentavat reviiriään.
Tutustumista toisiin ja uuteen kotikoloon.

Kukko ei vielä kiekaise

Sankarit yöpyivät Liperissä ennen Sotkamon kotiin saapumista.
Saanko esitellä: kukkopoikamme Eerik, Henrik, Edvard, Kalevi, Olavi ja Kustaa! Haimme varsin arvovaltaista porukkaa Kiteeltä. Kiitos ystäväni siskolle, joka lahjoitti nämä mahtavuudet meille. Kukkopojat eivät vielä osaa kiekua, joten toistaiseksi aamut ovat olleet vielä hiljaisia. Isäntä on parhaillaan noutamassa tipuja ja nuorikoita Sotkamosta. Joten lisää kuvia on luvassa tämän päivän aikana.

Ja kaksi uutta piiperopaaperokyyttövasikkaa oli syntynyt pari päivää sitten. Niitäkin pitää lähteä kuvaamaan ihan kohta. Vasikoita on nyt kolmen viikon sisällä syntynyt kaikkiaan kahdeksan. Kiitollinen olo on niistäkin!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Ystävän kirja ilmestyi


Ystäväni Aila Porkka-Heleniuksen blogiteksteistä on julkaistu kirja. Minä toimitin tekstit kirjan muotoon. Projekti kesti kaikkiaan pari vuotta, mutta loppu menikin sitten vauhdilla! Kiitos joensuulaiselle Kustannus Haille luottamuksesta.

 Ihmeitä tapahtuu - luonnollisesti -kirjaa voi ostaa Ailalta, kustantajalta tai minulta. Tilauksen osoitetietoineen voi laittaa minulle vaikkapa sähköpostitse (rasanen.johanna(at)suomi24.fi). Kirjan hinta on 25 euroa. Sivuja kirjassa on kaikkiaan 228. 

Kirjan tekstit on poistettu itse blogista.

Takakannesta löytyy tällainen teksti: 

Pohjoiskarjalainen Aila Porkka-Helenius kirjoittaa elämän pienistä ja suurista ihmeistä blogissaan Ihmeitä tapahtuu - luonnollisesti. Mikään ei ole sattumaa.

Miksi tätä ja muita ihmeitä kerron? Siksi, että oppisimme luottamaan intuitioon ja johdatukseen enemmän - sinäkin lukijani!

Lapsesta saakka olen kyllä kokenut, ettei kaikki ole siinä, mitä silmä näkee ja korva kuulee. On toisia tasoja ja maailmoja. Vähitellen aloin oivaltaa, etteivät sattumat olekaan vain sattumia vaan jokin ohjaus on taustalla.

Esteitä tiellemme sekä rakentuu että purkautuu suuremman suunnitelman mukaan. Välillä hakataan päätä seinään, on kriisejä, ongelmia ja niilläkin on usein positiivinen vaikutus. Ne ohjaavat pysähtymään, kuuntelemaan sitä sisäistä ääntä, ohjausta, jos vain annamme sille tilaa.

Parhaillaan elämän oppikursseilla alkaa tietoisuuden tasomme nousta ja siinäpä onkin asian ydin. Ihmeistä tuleekin luonnollista, ja toisinpäin ajatellen: koko elämä on ihmettä!